maanantai 21. elokuuta 2017

Ensimmäiset 27 päivää Tukholmassa

27 päivää sitten olin hermoraunio, itkin ja nauroin. Yritin epätoivoisesti pakata, vaan repiäkseni laukut auki uudestaan aloittaakseni taas alusta. Kauhistutti ja vatsa oli ihan täynnä perhosia, jännitti niin paljon että oksetti. Itketti jättää koira äidin hoivaan ja lähteä kohti tuntematonta. Onneksi en kuitenkaan yksin ollut, O lähti muuttomatkalle mukaan.

Fiilikset lähteä Suomesta oli järkyttävät, tuntui isolta hypyltä tuntemattomaan. Kun lähdin en tiennyt mitään muuta kun että seuraavana päivänä saisin allekirjoittaa vuokrasopimuksen ja saisin asunnon avaimet. En tiennyt koska työt alkavat tai koska saan seuraavan palkan. Asunnostakin tiesin vain että se olisi 44 neliötä ja osoitteen.

Näin 27 päivää myöhemmin muistan nuo tunteet kun se olisi ollut eilen. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden päivien aikana. 

Asunto oli heti alkuun todella iloinen yllätys! Tuntuu juuri remontoidulta ja on kivalta alueelta. Töihin pääsen pyörällä vartissa, lähes naapurissa on pohjoismaiden suurin kauppakeskus ja lähellä on sekä juna, raitiovaunu että tunnelbana. 10 min kävelymatkan sisällä on myös niin monta kuntosalia etten ole vieläkään saanut valittua mihin haluaisin ottaa jäsenyyden, valinnan vaikeus. Ihanan tulevan mieheni kanssa kävimme Ikeasta hakemassa yhtä sun toista asuntoon. Kävimme myös yhdessä ihmettelemässä mihin olen muuttanut. Parin päivän jälkeen O lähti suunnitelman mukaisesti takaisin kotiin Suomeen, loma oli ohi ja ikävä iski, kovaa.

Ikeassa meillä oli jo pieniä vaikeuksia saada kaikki mahtumaan 
Tämän uuden seikkailun aiheuttaman stressin lauetessa tuli tietenkin flunssa. Ensimmäisen viikonlopun Tukholmassa sen jälkeen että O lähti makasin kipeänä tuijottamassa netflixiä ja tunsin itseni sanoja säästelemättä tyhmäksi ja yksinäiseksi. Kyseenalaistin miksi olin tullut ja oliko tämä tämän arvoista. Onneksi ihana ystäväni tuli maanantai iltapäivänä piristämään minua ja helpottamaan koti-ikävää. Aloitin työt viikko muuton jälkeen ja oli ihanaa että oli tuttu naama kotona ensimmäisten työpäivien jälkeen, tuntui ehkä hieman helpommalta. En pysty sanoin kuvaamaan miten paljon helpommalta kaikki tuntu kun oli jotakin niin rakasta ja tuttua kaiken uuden keskellä. ♥


Töiden aloittaminen ja omien paperiasioiden selvittäminen ovat vieneet niin paljon voimia näiden viikkojen aikana ettei ole jaksanut tehdä mitään muuta vapaa-ajalla kun nukkua ja tuijottaa tv-sarjoja. Nyt en kuitenkaan enää odota kun id-korttiani jonka jälkeen saan loput byrokraattiset asiat suoritettua (jee!!). Kyllä asioita on vieläkin kesken. 

Näiden 27 ensimmäisen päivän aikana olen myös käynyt jo kertaalleen kotona Suomessa viikonlopun. Olen saanut kunnian toimia kaasona rakkaalle ystävälleni ja vietimme sinä viikonloppuna hänen polttareita. Polttarit olivat mielestäni onnistuneet ja oli ihanaa saada käydä kotona vaikka hyvin lyhyesti kotona olin. Tukholmaan takaisin lähteminen ei myöskään ollut niin hirveää kun pelkäsin että se olisi.


Viimeisen viikon ajan olen tehnyt pelkästään töitä, samoissa kuvioissa menee myös tämä viikko. Nyt viikonloppuna tulen kuitenkin taas kotiin Suomeen käymään, JEE! 

♡ - Tanja

maanantai 7. elokuuta 2017

Miksi muutin Tukholmaan?

Aloitetaan siitä että minulla oli Suomessa kaikki hyvin, tämä ei ollut mikään uusi minä - uusi elämä tempaus. Minulla on ihana perhe ja parhaat rakkaat ystävät, vakituinen työpaikka sekä ihanat kollegat, kaunis koti (olen toki hieman puolueellinen tässä asiassa) ja omat arkiset rutiinit. Ehkä liiankin hyvin (jos mahdollista?), ehkä olin liian syvällä mukavuusalueella. Mikään ei enää tuntunut arjessa haastavan.

Äitienpäivänä kun mammani näytti minulle lehdestä Karolinska institutet:in ilmoitusta rekrytointitapahtumasta Helsingissä ajattelin, miksi ei? Menin käymään tapahtumassa ja siitähän pyörät lähtikin pyörimään. Nyt kolme kuukautta myöhemmin olen jo täällä!

Ne jotka minut tuntevat tietävät, että olen jo pitkään halunnut asua ulkomailla. Olen myöskin leikkinyt toistuvasti ajatuksella ruotsiin tai norjaan työskentelemään lähtemistä. Koen että sairaanhoitajan työssä yksi parhaimpia puolia on, että sitä voi tehdä lähes missä tahansa. Innostuin myös hyvin paljon ajatuksesta päästä käyttämään arjessani taas äidinkieltäni, ruotsia. Ruotsin kielen taitoni on ruostunut vuosien myötä, valitettavasti. Olen suomenruotsalainen mutta opiskelin suomeksi sairaanhoitajaksi jonka jälkeen arki-kieleni valitettavasti on vaihtunut lähes kokonaan suomeksi.

Tietenkin mietin myös muuttoa ja mahdollisuutta työskennellä Karolinskassa ammattini kannalta. Onhan tämä uskomaton kokemus, saada kokea miten työskennellään toisessa kulttuurissa. Onko parempaa tapaa haastaa itseään ammatillisesti? Olen aina kokenut itse olevani kunnianhimoinen ihminen ja en ehkä omassa työssäni Suomessa oikein nähnyt enää miten ammatillisesti pystyisin kasvamaan, olin juuttunut paikoilleen. Nyt sitten revin itseni ylös juurineen kaikkineen...  


Tietenkin keskustelin myös paljon perheeni ja ystävieni kanssa. Laskimme ja pohdimme miten tämä mahdollisesti olisi mahdollista. Kaikki palaset vaan jotenkin loksahti kohdalleen ja siitä alkoi asioiden selvittely, lupien hakeminen jne. Onneksi minulla on kotona maailman parhaat tukijoukot ja ihana mies jotka tukevat minua ja kannustavat tällä matkallani. He olivat yksi suurin syy miksi en halunnut lähteä mutta yksi suurimmista syistä miksi tiedän pystyväni tähän.

Loppujen lopuksi en enää keksinyt mitään hyvää syytä miksi en lähtisi. Haastattelussa minulle tehtiin selväksi että minut tänne halutaan, töistä sain virkavapaata, mies lupasi kestää itkupotku-puheluni ja hoitaa koiraamme, ystävät kaikki kertoivat miten tulevat minua tapaamaan ja itse olen varma että ammatillisesti tulen kasvamaan vain paremmaksi hoitajaksi tämän myötä. Joten täällä nyt ollaan oltu reilu viikko.

Tunteet heittävät kuperkeikkaa kokoajan, vieläkin, mutta sehän kuuluu vaan muutosprosessiin!

♡ Tanja 

lauantai 5. elokuuta 2017

Hellurei!

Täällä kirjoittelee 26 vuotias naikkonen. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin mahdollisesti jakaa ajatuksiani blogin muodossa. En ole kuitenkaan saanut tehtyä asialle aikaisemmin mitään. Osittain olen vierastanut kirjoittamista suomeksi, kiitos parin ystäväpiiriin kuuluvan kielipoliisin, toisinaan taas tuntunut ettei vaan aika riitä. MUTTA nyt olen päättänyt rohkeasti vaan kokeilla!

Olen muuttanut reilu viikko sitten Tukholmaan, Solnaan. Asustelen täällä Tukholmassa yksin. Perheeseeni kuuluu kuitenkin myös tuleva mieheni sekä neljävuotias jääräpää jackrusselli. He jäivät kuitenkin Suomeen asustelemaan. Suunnitelmana on että lennellään edestakaisin aina kun on mahdollista.

Tervetuloa mukaan seuraamaan seikkailujani! 


♡ Tanja