maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kotiinpaluu

Olen viime viikolla sanonut itseni irti täällä Tukholmassa. Muuttoon on tänään 41 päivää. Takana on 257 päivää Tukholmassa. 257 päivää, lyhyt aika vai kuitenkin niin niin pitkä? 
Vaikka olen palaamassa kotiin koen kuitenkin päällimmäisenä että tänne tuleminen ei koskaan ollut virhe vaan oikeastaan parasta mitä ikinä olen itselleni tehnyt. Täällä oleminen ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja työ ei varmasti ole hohdokkaampaa kuin kotona. Työ täällä on vaan juuri sitä mitä itse koskaan olen haaveillut hoitotyön olevan, minulle. 

Kaikki nämä 257 päivää olen oikeastaan ollut kahtiajakautunut, minulla on ollut elämäni Suomessa ja työ täällä. Tämäkään yhtälö ei ole ollut mikään maailman helpoin, ja tällaisessa elämäntyylissä on omat huonot ja hyvät puolensa. Olen kuitenkin jo viime vuonna oivaltanut että jaksan tätä jonkun aikaa mutta en ikuisesti. Yhtälö on mahdoton, haluaisin työskennellä täällä mutta asua Suomessa joten koska kaikkea ei vaan voi saada niin olen tehnyt päätöksen muuttaa takaisin, kuten olin suunnitellut alunperinkin. Alkuperäiseen suunnitelmaan ei vaan kuulunut että rakastun työhöni täällä Tukholmassa näin paljon. Joten päätös kotiin muuttamisesta ei ole ollut ehkä niin helppo kun mitä voisi luulla. 

Kotiin tullessani palaan vanhalle osastolleni, hieman pelonsekaisin tuntein samalla kun olen onnellinen että saan taas työskennellä vanhojen kollegojeni kanssa. Kotiin palaaminen tuntuu hyvältä, tuntuu turvalliselta. Odotan kovasti että voin vaan herätä omasta sängystäni, käydä koiran kanssa kävelemässä tuttuja lenkkejä, pestä pyykkiä ilman että tarvitsee varata pyykkitupaa viikkoa etukäteen, käydä tutulla salilla, nauttia O:n grilliherkuista, käydä ruokakaupassa jossa löydän kaiken, juoda hieman liikaa viiniä ystävieni kanssa... 💖

Kuitenkin minulle tulee ikävä tätä elämää täällä Tukholmassa vaikka päällimmäisinä tunteina on ollut yksinäisyys ja ikävä. Onhan tämä ihana kaupunki vaikka niin iso että täällä helposti on yksinäinen. Tulen kaipaamaan meidän "työperhettä", näitä uskomattomia ihmisiä jotka niin avosydämisesti ottivat minut kollegakseen ja ohjasivat ja auttoivat minua kehittymään, samalla piikittäen miten en osaa puhua oikein. 😄 

257 päivää ja kokemusta sekä miljoonia tunteita. Nyt tuntuu hyvältä palata kotiin. 
Onhan tässä edessä koko ihana suomen kesä, häät ja unelmien häämatka mitä odottaa. 


♡ Tanja 


x

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Hei, APUA me mennään naimisiin!

Nyt se iski, me ollaan oikeasti menossa naimisiin. Paniikkia ei ole mutta sellainen jännittävä tunne vatsassa kun sen oikeasti ymmärtää, 144 päivää ja olen tuon niin ihanan ihmeellisen ihmisen vaimo. 

Me ollaan häitä suunniteltu oikeastaan siitä asti kun O minua kosi syyskuussa 2016, eli joidenkin mittapuulla jo KAUAN. Miksi näin pitkä kihlaus? Noh, koska olen tällainen kun olen (perfektionisti) enkä halunnut sitä kuuluisaa stressiä. Halusin aikaa sille niin ihanalle jahkaamiselle ja mielen muuttumiselle x1000. Minähän voin muuttaa mieleni sekunnissa ja USEASTI, ainakin jos kysyy tuolta tulevalta mieheltä. 

Tässä juuri istun tekemässä kutsuja, jotka lupasin itselleni etten tee itse.... Yllätys! Teen kuitenkin... En vielä ole kironnut ja oikeastaan olen suunniteltua aikatauluani noin kuukauden etuajassa! Pieni paniikki ehkä iski kun tajusin että enää tulen 3 kertaa Suomeen ennen muuttoani takaisin (tästä kirjoittelen lisää kun ehdin) mutta siis en haluaisi raahata näitä kaikkia kamoja TAAS takaisin Ruotsiin.... Joten täällä yritän nyt saada nämä valmiiksi, tänään. Pari muutakin juttua ehkä on myös vielä tekemättä tälle päivälle. Mutta kyllä tämä tästä!

Häitä ollaan siis puuhasteltu viime aikoina enemmän ja vähemmän. Joitakin juttuja vielä mitä on tekemättä, mutta paljon sellaista mitä ei voida vielä tehdä vaan odottelee että aika kuluisi.


Ihanaa kevään alkua!
♡ Tanja 

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Maaliskuu!

Hei! 

Alkuvuosi on taas vain hujahtanut ohitse! Nyt onkin jo maaliskuu, kohta onkin jo kevät! Kääk! 


Enpä ole hirmuisesti tänne ehtinyt mitään kirjoitella. Töitä on tehty kovasti ja häiden suunnittelu on löytänyt ihan uuden vaihteen.

Mitä minulle sitten kuuluu? 
Ihan hyvää. Häitä on suunniteltu kovaa tahtia ja kutsut pitäisi tässä lähi kuukausina saada postiin. Mekko onkin jo mammalla säilytyksessä ja häämatkakin on varattu. (Iik!) Vihkisormus on myös käyty jo poistamassa kaupasta. Häiden suunnittelu rullaa siis hienosti eteenpäin! Alle puoli vuotta enää jäljellä. 


Myönnettävä että koti-ikävä ja väsymys edes takaisin reissaamisesta alkaa hieman ehkä painaa. Yli puoli vuotta kuitenkin tätä jo tehty. Työ on vieläkin mielekästä, mutta muuten on viimeiset kuukaudet ehkä ollut hieman Tukholma-ähky. 

Töissä menee täällä kivasti, rehellisesti vaan ahdistaa kun tietää että kohta pitää hyvästellä ihmiset täällä. Kotiin muutto lähenee ja aika vaan häviää. 


Tosi ristiriitaiset tunteet, samalla ei haluaisi jättää tätä työtä josta nautin ja samalla odotan innolla kesää kotona, grillaten omalla pihalla. 😍


Terkuin,
Tanja

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Puoliväli

Huhhuh, aika menee niin nopeasti! Vastahan minä panikoin Tukholmaan muuttamisesta ja naureskelin sille miten kaukana hääpäivä on. Nyt on jo tammikuu 2018, KÄÄK!
Tänä vuonna menen naimisiin, pitäisi palata Suomeen töihin ja muuttaa takaisin. 
Noh kaikki aikanaan...

Joulukuussa en ehtinyt kirjoittaa mitään (paitsi uudenvuodenaattona innostuin).
Joulukuu meni yhdessä sumussa, olin kaikki vapaapäiväni Suomessa, en edes jaksa kertoa miten raskasta oli. Noh onneksi oli lomaa 26.12-2.1. jolloin sain ladata akkujani koiraterapialla ja nukkumisella. Nyt on voimia taas vaikka mihin!

Mutta mitä minulle kuuluu ja mitkä fiilikset nyt kun kohta puoli vuotta on mennyt?

Olen ollut Tukholmassa nyt 161 päivää ja virkavapaani loppumiseen on enää 151 päivää! Ollaan siis jo yli puolenvälin, O on ainakin onnellinen. Haluaisi kuulema että muutan kotiin nyt, HETI. Saa kyllä nyt hieman vielä odotella.

Päällimmäisenä mahtava olo. Työ on vieläkin ihanaa, haastavaa, monipuolista, raskasta, kehittävää... Ymmärsitte varmaan? Työ on sitä mitä olen aina salaa toivonut että saisin tehdä.
Kauhuissani myös sillä oma tiedonjanoni ja itseni kehittämisen tarve on kasvanut hirmuisesti! Enkä oikein rehellisesti tiedä mitä sille pitäisi tehdä...

Ikävä on kotia, koiraa, omia rutiineja, treenaamista, ystävien kanssa käytyjä syvällisiä keskusteluita ja yhdessä vietettyä aikaa yms, yms.

Kaiken keskellä on myös haikea olo, tiedän että aikani Tukholmassa on rajallinen ja hyvästien jättäminen tulee lähemmäksi joka päivä. Ristiriitaisia tunteita,  haluaisin työskennellä  Tukholmassa, mutta sitten taas haluaisin asua Suomessa. Ei vissiin ole toimiva yhtälö?

Nyt on myös jo tammikuu, alkaa hieman jo pelottaa kun ei tiedä mitä on seuraavaksi tekemässä. Minulla ei ole mitään hajuakaan mitä haluan tehdä elämälläni kun palaan suomeen!

Kun tarpeeksi pelottaa niin uppoudun hääsuunnitteluun joka onneksi menee hienosti omalla painollaan. Ei stressiä vaan ihanaa ja mukavaa ajanvietettä. Eilen soittivat myös että mekkoni on saapunut! Nyt jännitän sitä että mahdunko siihen, painoja kun ei ole tullut käytyä moikkaamassa salilla pariin kuukauteen.... 

Nyt on loma lusittu ja parin tunnin päästä lentoni lähtee kohti töitä, puolikas yö 16-02 olisi edessä. Onneksi O tulee jo perjantaina mua Tukholmaan piristämään, ei tunnu lähteminen niin pahalta. 

♡ Tanja

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uudenvuodenaatto.


Hassua miten samalla voi olla tunne että vuosi on mennyt niin nopeasti ja samalla ei edes muista kaikkea mitä vuoden alussa on tapahtunut ja tuntuu että jotkut asiat tapahtuivat valovuosia sitten? 

Minun vuoteeni 2017 on mahtunut paljon kaikkea, ja mennyt vuosi on ollut aivan mahtava. 

Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus sekä elämän arvaamattomuuden kunnioitus. 
Koen itse että olen kasvanut menneenä vuotena roimasti.

Olen toteuttanut unelmiani, kehittänyt itseäni ja hypännyt rohkeasti tuntemattomaan.
Olen ylpeä itsestäni ja päätöksistä joita olen menneenä vuotena tehnyt. 
Olen myös ikuisesti kiitollinen ystävilleni ja perheelleni menneestä vuodesta, kaikesta saamastani tuesta ja kannustuksesta. Kiitos. 


Vuosi 2018. (APUA!)

Tulevana vuonna menen naimisiin. Muutan takaisin kotiin, palaan töihin Suomeen ja toivottavasti niin paljon kaikkea muuta. (Häämatkaa unohtamatta.)
Ystäviä, perhettä ja rakkautta. Uusia kokemuksia ja uusia tuttavuuksia.

Tuleva jännittää, pelottaa ja kiehtoo. 
Olen oppinut tänä vuonna että koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää. Siksi myöskään en osaa sanoa ensi vuodesta mitään.
Paitsi sen hääpäivän. 
Siihen se jää, kaikki muu on auki. Ihanaa ja pelottavaa.

Minä en yleensä välitä uudenvuodenlupauksista.
Tänä vuonna teen silti yhden: 

Lupaan olla itselleni rehellinen ja armollinen.

Onnellista ja rauhallista uutta vuotta 2018 ♡

-Tanja 


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Minun arkeni

Hellurei! 

Aikamoista tohinaa tämä elämä kyllä. En koskaan villeimmissä haaveissa olisi voinut uskoa vuosi takaperin että arkeni koskaan olisi tällaista.

Minun tavallinen arkeni juuri nyt on epäsäännöllinen, ihana, rankka, kuluttava ja voimaannuttava. Tässä esimerkki viikostani. 

Maanantai: 

Kotona Suomessa. Otin esille kaikki joulukoristeet ja koristelin O:lle joulun, tai kuten itse kauniisti ilmaisin tapahtui jouluoksennus (hih). Olen joulufriikki. Illalla ihana ystäväni tuli meille käymään, syötiin ja hengailtiin. Aivan mahtavaa kun löytyy yhteinen hetki vaikka se ei aina helppoa olekaan! 
Illalla otin viimeisen lennon takaisin Tukholmaan, taksilla kotiin ja nukkumaan!




Tiistai: 

Uusille työntekijöille intropäivä, oli antoisaa ja läpikäymistä asioita jotka tapahtuu meillä hieman ehkä harvemmin. Iltapäivällä makoilin rehellisesti vaan sohvalla ja tuijottelin netflixiä. Pitkästä aikaa ihan vaan oma hetki. Illalla innostuin(/ahdistuin) joulukorttien tekemisestä. Tajusin että pitää saada kortit valmiiksi ennen seuraava Suomen reissua että ehtivät joulupostimerkillä. Hieman myös katselin taas kerran häiden vieraslistaa joka alkaa löytää muotoaan (onneksi!). 

Keskiviikko: 

Tänään, aamulla oli pesutupa varattuna. Innostuin jopa tiskaamaan (!) kokkaamisen ohessa. Viime viikolla olin napannut tälle päivälle ylimääräisen iltavuoron. Nyt istun tässä sohvalla työpäivän jälkeen ja nautin teetä sekä proteiinijätskiä ja kirjoittelen teille. 

Torstai: 

Huomenna on työvuoro 11-21, mahdollisesti myös seuraavaan työpisteeseen kouluttautuminen, hieman jännittää. Jos jaksan niin pitäisi varmaan imuroida ennen töihin menemistä ja mahdollisesti tehdä ruokatilaus! 

Perjantai: 

Töitä 8-18. Töiden jälkeen olen suunnitellut meneväni läheiseen kauppakeskukseen (Mall of Scandinavia) hypistelemään joulujuttuja sekä ostamaan viimeiset jutut joulukortteihin. 

Viikonloppu: 

Lauantaina alkaa kolmen yövuoron putki. Toivon että löytäisin jotain ihania jouluvaloja tänne Tukholman kotiini ja että saisin joulukortit valmiiksi. Sitten pitää siivota ja pakata sillä ensi tiistaina tähtään yövuorosta suoraan kentälle! Olen kotona Suomessa viettämässä 100-itsenäisyyspäivää. Oi en malta odottaa. Tuntuu että työvuorot menevät huomattavasti helpommin kun tietää mikä odottaa!


Tämä on aika tyypillinen viikko minulle, ehkä en ihan näin paljon normaalisti lentelisi kotiin. Mutta O:lla on nyt paljon töitä joten minulla on helpompi tulla sinne kun hänen tänne Tukholmaan. Toki myös kaikki jouluperinteeni ovat kovasti kytköksissä Suomeen joten on ihana saada tulla niitä toteuttamaan vaikka itse joulun vietänkin Tukholmassa töissä.


♡ Tanja 



maanantai 13. marraskuuta 2017

Tuntemuksia


Lukion jälkeen pidin välivuoden sillä en tiennyt mitä haluan opiskella, pohdin lääkistä, psykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja mitä kaikkia näitä vaihtoehtoja nyt oli. Lopuksi kuitenkin hain sairaanhoitajaksi, itse asiassa tämä oli ainoa sisäänpääsykoe johon oikeasti osallistuin. Olin laittanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Metropolian. Pisteeni eivät kuitenkaan riittäneet edes Metropolian sisäänpääsykokeeseen, meinasin luovuttaa. Menin kuitenkin vastentahtoisesti Arcadaan tekemään sisäänpääsykokeen ja olin hyvin lähellä jättää senkin kesken. Kävin muistaakseni mamman kanssa hyvin pitkän puhelun miksi minun pitäisi jäädä odottelemaan viimeistä haastatteluosuutta kun en kuitenkaan ole riittävän hyvä päästäkseni Metropoliaan ja en halunnut muualle opiskelemaan. Voi sitä ilon päivää jolloin mamma laittoi minulle töihin viestiä että olen päässyt sisään Metropoliaan. 
Oli siis hyvin lähellä ettei minusta olisi tullut sairaanhoitajaa, lähes sattumaa että olen päässyt näin pitkälle.  Sattuman kautta olen myös täällä Tukholmassa. Hassua. 

Täällä Tukholmassa ollessani koen että olen löytänyt itsestäni huimasti uusia puolia, eniten kaikesta olen kasvanut sairaanhoitajana enemmän kun koskaan pystyin edes mielikuvituksessani kuvittelemaan. Työ mitä täällä joka päivä teen on se mitä olen unelmoinut pystyväni tekemään sairaanhoitajana, saan toteuttaa itseäni tavalla jota en edes osaa sanoin kuvailla. Tunnen olevani oikeassa paikassa. Fakta on valitettavasti kuitenkin se että aikani täällä on rajallinen ja koen taas olevani eksyksissä, mitä seuraavaksi? Mitä haluan tehdä kun palaan Suomeen? 
Toki onhan minulla vakituinen työpaikka josta olen vain virkavapaalla. Mutta haluanko palata takaisin entiseen? Haluanko työskennellä sairaanhoitajan Suomessa? 

Ahdistus iski nyt yövuoroissa kun ymmärsin että seuraava työvuorolista täällä menee jo maaliskuun loppuun. Kohta on pakko tehdä päätöksiä, päätöksiä joita olen lykännyt siitä asti että tänne tulin. Ainoa asia mitä tällä hetkellä tiedä on että haluan nauttia täällä työskentelemisestä, haluan oppia kaiken mitä tässä lyhyessä ajassa voin täällä oppia ja että elokuussa 2018 vietämme ihanat häät. 

Yhtä paljon kun minua jännitti tänne Tukholmaan muuttaminen, minua pelottaa takaisin tuleminen. Kun kerran on hypännyt tuntemattomaan onko takaisin paluuta? Mitä haluan seuraavaksi saavuttaa? Jos palaan takaisin vanhaan työhöni katkeroidunko? Onko hoitoala Suomessa ala jossa koen että voin toteuttaa itseäni jatkossa? Koen että olen kehittynyt täällä ja kunnianhimoni ja tiedonjanoni on loputon, jos menen takaisin pystynkö siellä kehittymään? Petänkö itseni? Olenko tullut tänne asti, vaan palatakseni takaisin siihen mitä olin aikaisemmin? 

Minulla on enemmän kysymyksiä kun vastauksia, ja tiedostan että minulla ei tarvitse olla vastauksia. Jos jotain olen oppinut viimeisen kolmen kuukauden aikana niin sen että pitää vaan luottaa siihen että asiat järjestyy. 

Tänne Tukholmaan muuttaminen on kuitenkin yksi elämäni parhaista asioista mitä olen tehnyt. Vaikka on rankkaa olla yksin ja väsyttää niin olen niin onnellinen sekä kiitollinen. Tiedän että mitä ikinä päätän seuraavaksi tehdä, teen sen täydellä sydämellä ja kaikella tällä kunnianhimolla ja rakkaudella mitä olen täällä kerännyt itseeni. 

♡ Tanja