Hei, APUA me mennään naimisiin!

Nyt se iski, me ollaan oikeasti menossa naimisiin. Paniikkia ei ole mutta sellainen jännittävä tunne vatsassa kun sen oikeasti ymmärtää, 144 päivää ja olen tuon niin ihanan ihmeellisen ihmisen vaimo. 

Me ollaan häitä suunniteltu oikeastaan siitä asti kun O minua kosi syyskuussa 2016, eli joidenkin mittapuulla jo KAUAN. Miksi näin pitkä kihlaus? Noh, koska olen tällainen kun olen (perfektionisti) enkä halunnut sitä kuuluisaa stressiä. Halusin aikaa sille niin ihanalle jahkaamiselle ja mielen muuttumiselle x1000. Minähän voin muuttaa mieleni sekunnissa ja USEASTI, ainakin jos kysyy tuolta tulevalta mieheltä. 

Tässä juuri istun tekemässä kutsuja, jotka lupasin itselleni etten tee itse.... Yllätys! Teen kuitenkin... En vielä ole kironnut ja oikeastaan olen suunniteltua aikatauluani noin kuukauden etuajassa! Pieni paniikki ehkä iski kun tajusin että enää tulen 3 kertaa Suomeen ennen muuttoani takaisin (tästä kirjoittelen lisää kun ehdin) mutta siis en haluaisi raahata näitä kaikkia kamoja TAAS takaisin Ruotsiin.... Joten täällä yritän nyt saada nämä valmiiksi, tänään. Pari muutakin juttua ehkä on myös vielä tekemättä tälle päivälle. Mutta kyllä tämä tästä!

Häitä ollaan siis puuhasteltu viime aikoina enemmän ja vähemmän. Joitakin juttuja vielä mitä on tekemättä, mutta paljon sellaista mitä ei voida vielä tehdä vaan odottelee että aika kuluisi.

Ihanaa kevään alkua!

♡ Tanja