Uudenvuodenaatto.

Hassua miten samalla voi olla tunne että vuosi on mennyt niin nopeasti ja samalla ei edes muista kaikkea mitä vuoden alussa on tapahtunut ja tuntuu että jotkut asiat tapahtuivat valovuosia sitten? 

Minun vuoteeni 2017 on mahtunut paljon kaikkea, ja mennyt vuosi on ollut aivan mahtava. 

Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus sekä elämän arvaamattomuuden kunnioitus. 

Koen itse että olen kasvanut menneenä vuotena roimasti.

Olen toteuttanut unelmiani, kehittänyt itseäni ja hypännyt rohkeasti tuntemattomaan.

Olen ylpeä itsestäni ja päätöksistä joita olen menneenä vuotena tehnyt. 

Olen myös ikuisesti kiitollinen ystävilleni ja perheelleni menneestä vuodesta, kaikesta saamastani tuesta ja kannustuksesta. Kiitos. 

Vuosi 2018. (APUA!)

Tulevana vuonna menen naimisiin. Muutan takaisin kotiin, palaan töihin Suomeen ja toivottavasti niin paljon kaikkea muuta. (Häämatkaa unohtamatta.)

Ystäviä, perhettä ja rakkautta. Uusia kokemuksia ja uusia tuttavuuksia.

Tuleva jännittää, pelottaa ja kiehtoo. 

Olen oppinut tänä vuonna että koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää. Siksi myöskään en osaa sanoa ensi vuodesta mitään.

Paitsi sen hääpäivän. 

Siihen se jää, kaikki muu on auki. Ihanaa ja pelottavaa.

Minä en yleensä välitä uudenvuodenlupauksista.

Tänä vuonna teen silti yhden: 

Lupaan olla itselleni rehellinen ja armollinen.

Onnellista ja rauhallista uutta vuotta 2018 ♡

-Tanja