Ensimmäiset 27 päivää Tukholmassa

27 päivää sitten olin hermoraunio, itkin ja nauroin. Yritin epätoivoisesti pakata, vaan repiäkseni laukut auki uudestaan aloittaakseni taas alusta. Kauhistutti ja vatsa oli ihan täynnä perhosia, jännitti niin paljon että oksetti. Itketti jättää koira äidin hoivaan ja lähteä kohti tuntematonta. Onneksi en kuitenkaan yksin ollut, O lähti muuttomatkalle mukaan.

Fiilikset lähteä Suomesta oli järkyttävät, tuntui isolta hypyltä tuntemattomaan. Kun lähdin en tiennyt mitään muuta kun että seuraavana päivänä saisin allekirjoittaa vuokrasopimuksen ja saisin asunnon avaimet. En tiennyt koska työt alkavat tai koska saan seuraavan palkan. Asunnostakin tiesin vain että se olisi 44 neliötä ja osoitteen.

Näin 27 päivää myöhemmin muistan nuo tunteet kun se olisi ollut eilen. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden päivien aikana. 

Asunto oli heti alkuun todella iloinen yllätys! Tuntuu juuri remontoidulta ja on kivalta alueelta. Töihin pääsen pyörällä vartissa, lähes naapurissa on pohjoismaiden suurin kauppakeskus ja lähellä on sekä juna, raitiovaunu että tunnelbana. 10 min kävelymatkan sisällä on myös niin monta kuntosalia etten ole vieläkään saanut valittua mihin haluaisin ottaa jäsenyyden, valinnan vaikeus. Ihanan tulevan mieheni kanssa kävimme Ikeasta hakemassa yhtä sun toista asuntoon. Kävimme myös yhdessä ihmettelemässä mihin olen muuttanut. Parin päivän jälkeen O lähti suunnitelman mukaisesti takaisin kotiin Suomeen, loma oli ohi ja ikävä iski, kovaa.

Ikeassa meillä oli jo pieniä vaikeuksia saada kaikki mahtumaan 

Tämän uuden seikkailun aiheuttaman stressin lauetessa tuli tietenkin flunssa. Ensimmäisen viikonlopun Tukholmassa sen jälkeen että O lähti makasin kipeänä tuijottamassa netflixiä ja tunsin itseni sanoja säästelemättä tyhmäksi ja yksinäiseksi. Kyseenalaistin miksi olin tullut ja oliko tämä tämän arvoista. Onneksi ihana ystäväni tuli maanantai iltapäivänä piristämään minua ja helpottamaan koti-ikävää. Aloitin työt viikko muuton jälkeen ja oli ihanaa että oli tuttu naama kotona ensimmäisten työpäivien jälkeen, tuntui ehkä hieman helpommalta. En pysty sanoin kuvaamaan miten paljon helpommalta kaikki tuntu kun oli jotakin niin rakasta ja tuttua kaiken uuden keskellä. ♥

Töiden aloittaminen ja omien paperiasioiden selvittäminen ovat vieneet niin paljon voimia näiden viikkojen aikana ettei ole jaksanut tehdä mitään muuta vapaa-ajalla kun nukkua ja tuijottaa tv-sarjoja. Nyt en kuitenkaan enää odota kun id-korttiani jonka jälkeen saan loput byrokraattiset asiat suoritettua (jee!!). Kyllä asioita on vieläkin kesken. 

Näiden 27 ensimmäisen päivän aikana olen myös käynyt jo kertaalleen kotona Suomessa viikonlopun. Olen saanut kunnian toimia kaasona rakkaalle ystävälleni ja vietimme sinä viikonloppuna hänen polttareita. Polttarit olivat mielestäni onnistuneet ja oli ihanaa saada käydä kotona vaikka hyvin lyhyesti kotona olin. Tukholmaan takaisin lähteminen ei myöskään ollut niin hirveää kun pelkäsin että se olisi.

Viimeisen viikon ajan olen tehnyt pelkästään töitä, samoissa kuvioissa menee myös tämä viikko. Nyt viikonloppuna tulen kuitenkin taas kotiin Suomeen käymään, JEE! 

♡ - Tanja