Treenaaminen ♡

Siinä se on heti otsikossa. Ei huvita, ei kiinnosta ja kun väsyttää töiden jälkeen sipsipussi lohduttaa. Sisälläni vallitsee hirmuinen ristiriita, samalla ärsyttää että olen TAAS aloituspisteessä, toisaalta haluan olla itselleni armollinen ja hyväksyä että kaiken muun uuden keskellä ei ehkä tarvitse jaksaa tai pystyä. Ehdinhän treenata lopun elämää, vai miten se meni?


Eniten itseä ärsyttää että olen taas tippunut kyydistä. Keväällä treeni maistu hyvin ja oli mahtava fiilis kun mikään ei estänyt mua vetämästä 10 viikon dietin loppuun! 

En ole koskaan ollut hirmuisen urheilullinen, olin lapsena se joka vihasi koulun liikunta-tunteja. Uinti ja tanssi ovat olleet periaatteessa ainoat liikuntamuodot joista olen nauttinut, toki en hirmuisesti mitään kokeillut. 

Kun 18-vuotiaana aloitin työt kassalla loppui säännöllinen tanssiminen, tämän piti olla tilapäistä mutta kassa urani jatkuikin 4,5 vuotta. Jossain vaiheessa tajusin kuten moni muukin varmaan siinä kahdenkympin kiepeillä että enää ei voinut harmittomasti syödä mitä tahansa (HIRVEÄÄ!) ja yhtäkkiä ei enää kasvanut kun leveys suunnassa... 

Jossakin vaiheessa totesin että asialle on jotakin tehtävä ja päädyin kuntosalille. VOI ETTÄ, MITEN PALJON JOTAKIN VOI VIHATA!? Miten voi tuntea että kaikki tuijottaa, et osaa mitään ja hikoilet siitä että hengität salilla. Kaikki muut näyttää niin hyvältä ja itse ei halua edes katsoa peiliin. Noh, oli synkkää ja ei en todellakaan viihtynyt omassa kehossani. Monen mutkan, monen nettivalmennuksen, onnistumisen, epäonnistumisen ja pt-valmennuksen jälkeen löysin vihdoin ja viimein Bull's all out (netti)valmennuksen. 

Olen ollut nyt mukana BAO:ssa (Bull's all outissa) nyt vuoden  ja ennen Tukholmaan muuttoa söin puhtaasti, treenasin ja nautin siitä. Kävin salilla koska halusin kehittyä, joka treeni oli haaste astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja voi että siitä sai energiaa! 

Kesällä vedin re-dietin 80%, johon olin tosi tyytyväinen. Mieli oli tooosi väsynyt 10 viikon tiukan dietin jälkeen ja keskittyminen ei ollut parhaimmillaan. Sitten tuli tää Tukholmaan muutto... ja kaikki vaan jäi. Kaikki energia meni asioiden hoitamiseen ja stressi tasot oli niin korkeat että näin jälkikäteen mietittynä niin oli hyvin outoa että en tullut kipeäksi ennen kun muutto oli jo ohi.

Olen täällä hankkinut sali jäsenyyden ja meillä on huippu sali töissä. Olen jopa käynyt treenaa pari kertaa. Väsymys kuitenkin painaa ja toiseksi niin on myös älyttömän ahdistavaa mennä salille jossa ei löydä mitään! 
Ai että miten kaipaan omaa tuttua salia, miten voin laittaa musan täysille ja vaan keskittyä treenin 100%. Täällä vaan ahdistaa kun ei löydä mihinkään, ja kaikki on uutta. Ei edes salilla treenaaminen ole tuttua ja turvallista....

Nonni siinä oli piitkä ja hieno selitys minkä oon kehittänyt itselleni miksi en ole treenannut. Nyt olisi vissiin aika katsoa itseään peiliin ja todeta että motivaatio ei tule itsestään, eikä aina ole motivaatiota mutta silti on vaan mentävä ja tehtävä. Toki ehkä sain hieman uutta motivaatiota kun kävin kokeilemassa hääpukuja ensimmäistä kertaa. 


Missä menee selityksen ja oikean syyn raja? Koska on vaan oikeasti väsynyt ja koska on laiska? 
Olen itse vasta alkanut oppimaan milloin olen oikeasti väsynyt ja koska on oikeasti ihan ok vaan olla. Muutto Tukholmaan on ollut iso prosessi ja on uuvuttanut, tämä on ihan ok. Nyt kuitenkin on otettava itseään niskasta, arki rutiineja ei täällä vielä ole. Kaikki muut rutiinit on pitänyt luoda uudestaan joten myös treeni rutiinit, se oli vaikeaa kotona suomessakin joten vaikeaa se on varmasti täälläkin mutta sitäkin palkitsevampaa! 

Näillä sanoilla ja sekavilla kirjoituksillani niin lupaan treenata tulevalla viikolla 4 kertaa!


Tsemppiä kaikille ensi viikkoon, treenatte tai ette ! 

♡ Tanja 

Kommentit

Suositut tekstit